Vuoden 2019 Nobelisti, Peter Handke (s. 1942, Griffen, Itävalta) on maailman nykykirjallisuuden omaleimaisimpia tekijöitä. Suurelle yleisölle hän on suuri tuntematon, mutta kasvava lukijakunta tuntee hänen valtaisan tuotantonsa, joka käsittää romaaneja, runoja, näytelmiä ja elokuvakäsikirjoituksia - mm. yhdessä Wim Wendersin kanssa tehty Berliinin taivaan alla (1987). Handken ilmaisu on alusta alkaen perustunut epätyyliin - kerrontaan, jossa juonen kuvauksen sijasta olennaista on kertojan sisäinen aistimus ja kokemus, tunne ja tulkinta toisten maailmasta, mikä kutsuu lukijan assosiaatioiden syvään virtaan. Handke ylenkatsoo kirjallisuutta, joka kirjoittaa itseään median alustamista päivän aiheista median toivomalla tavalla. Hän kirjoittaa kimalaisten lennosta ja sudenkorentojen surinasta ja pähkinän kuorimisesta elämän olennaisina tapahtumina, ollen luonnonsuojelija luonnonsuojelijoille. LURRA Editions on julkaissut Handkelta aiemmin teokset: Riisuttu epäonni (Wunschloses Unglück, suomentanut Arja Rinnekangas, 2003), Jukeboksista (Versuch über die Jukebox, suomentanut Markku Mannila, 2005), Don Juan - hänen itsensä kertomana (Don Juan (erzählt von ihm selbst), suomentanut Markku Mannila, 2008), Moravalainen yö (Die Morawische Nacht, suomentanut Arja Rinnekangas, 2013), Suuri Putous (Der Große Fall, suomentanut Arja Rinnekangas, 2013), Intohimoisesta sienestäjästä (Versuch über den Pilznarren, suomentanut Arja Rinnekangas, 2015) ja Hedelmävaras - tai matka sisämaahan (Die Obsdiebin - oder Einfache Fahrt ins Landesinnere, suomentanut Arja Rinnekangas, 2020) Päiväni toisessa maassa on handkelaisen logiikan katekismus; keskittynyt otanta harhojensa ja totuuksiensa riivaaman ihmisen tietoisuutta, joka vie kantajansa - teoksen alaotsakkeen 'demoninen kertomus' mukaisesti - kohti ensimmäistä myönteistä kokemusta - paranemisen mahdollisuutta toisessa maassa. Teoksen yksi sanoma on selvä; me emme lopultakaan tiedä, kuka meissä asuu ja mihin tämä toinen alkuperäinen ohjaa meitä, itse kutakin, ajassa, jota emme omista.
