Aurinko paistaa, linnut laulavat ja ulkona tuoksuu kevaalle. Pienessa hamalaisessa kunnassa sijaitsevassa rivitalonpatkassa ollaan heraamassa. Siella ei valttamatta jokaisessa asunnossa tuoksu kevaalle, siella haisee vanha viina. Yhdessa asunnossa ei ole ketaan kotona. Sen asukki Reino Nyman on sellaisessa paikassa, jonne ei varmasti linnun laulu kuulu, eivatka sinne tunkeudu myoskaan muut kevaan merkit. Ainoat aanet kuuluvat siita, kun muut putkaan joutuneet hakkaavat ovia paastakseen pois ankeasta majapaikastaan. Putkaan Reino Nyman oli joutunut edella mainitun rivitalon pihasta, josta poliisit olivat hanet yolla hakeneet. Reino oli hairinnyt seinanaapurina asuvan Raija Niemisen rauhaa kiertelemalla pihamaalla ja kurkkimalla asuntoon sisaan. Myos ovia Reino oli kolistellut eika ollut uskonut Raijan ja hanen luonaan vieraana olleen Kari Koivusen pyyntoa tai kaskya lopettaa hairinta. Lopulta Niemisen ja muiden asunnossa olleiden mitta oli tullut tayteen ja paikalle oli kutsuttu virkavalta. Lahto oli tullut laheiseen isompaan kaupunkiin, missa tamankin kunnan juopuneet ja hairikot sailottiin tarpeen niin vaatiessa.
